lauantai 26. huhtikuuta 2014

PÄÄSIÄINEN


















Tässä vähän kuvia pääsiäiseltä kun olin Helsingissä. Oli kiva pieni loma tässä kaiken koulun ja muun keskellä!

Oon nyt puhunu sen mun host-siskon kanssa (21-vuotias) vähän enemmän facebookissa, ja tosi hyvällä mielellä oon kyllä menossa siihen perheeseen! Host-sisko oikeen sano yks päivä, että hän oottaa niin paljon et tuun sinne kun hänellä on aina ollu vaan veljiä niin nyt hän saa pikkusiskon (!!!) Olin haljeta onnesta tossa kohtaa, koska toi on just sellanen asia mitä sitä toivoo niitten sisarusten sanovan. Mun äiti oli myös laittanu host-äitille s-postia ja se oli sitten kertonut, että oli käyny ilmottamassa mut sinne mun tulevaan kouluun!! Joku rehtori tai johtaja tai joku (en oikeen ymmärtäny :D) oli sanonut, että he ottaa mielellään mut sinne ja ettei heillä oo ennen ollut Suomesta vaihtaria, eli siis koko niitten vaikutus suomesta on mun hartioilla, hienoa. Voisin tehä tosta koulusta vaikka erikseen postauksen, ja samalla vähän ranskan koulusysteemistä. Host-äiti oli sanonu äitille myös, että voi laittaa sähköpostia niin paljon kuin huvittaa, eli hyvältä vaikuttaa!

Täällä nyt odotetaan innolla ensi viikon orientaatioleiri! Oon myös tosi innoissani nyt lähdöstä, ja kaikki ahdistavat ajatukset on jo kaukana, mutta oon 100% varma että kyllä ne tulee viellä monta kertaa takasin, ja varmaan monin kertaisina..

iida

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

VAIHTARI MIITTI



























Oli ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Syötiin, kuvattiin, juteltiin, kuvattiin, käveltiin ja syötiin. Näitä miittejä lisää.

iida

perjantai 11. huhtikuuta 2014

AJATUKSIA

Mitä mä ajattelen 150 päivää ennen lähtöä?

Pari päivää sitte tuli "D150". Sataviisikymmentä päivää, sehän on monta kuukautta ja monta päivää. Milloin sitä alkaa tajuamaan, et on oikeesti lähössä? Tää postaus ois todennäköisesti ollu viikko sitten aivan erinlainen, ennen kuin sain perhetiedot. Kun sain ne tiedot olin tositosi innoissani, mut samalla tää kaikki iski niin todelliseksi. Totta kai oon ajatelu tätä asiaa kauan, mut jotenkin vaan se tuli niin päin naamaa.


Ymmärtäisin, jos tää koko vaihto olis vaa päähän pistos, mut ei. Oon halunnu tätä monta vuotta. Juttelin mun ihanien vaihtarikaverien kanssa ja päädyttii siihe että se on ihan normaalia. Varsinki ku kauheen moni meijän järjestöstä ei oo saanu tietoja viellä, niin se tuli viellä enemmän yllätyksenä mulle. Yks syy miks se ahdisti oli, että toi sijoitus- ja perhetiedot oli yks asia mitä tässä on odotellu ja aatellu et enne niitä ei mitään lähtöä tarvii ees ajatella, vaikka automaattisesti sitä ajattelee jo ennen. Host-perhe kuitenki vaikuttaa niin mukavalta et se helpottaa tätä "ahdistusta". Seuraavana aamuna olinkin sit jo valmis lähtemään ekalla lentokoneella Ranskaan. Tää tunteitten heittely on hirveetä! Täl hetkel kuitenki se lähtö tuntuu niin kaukaselta et jotenki vaikee ajatella sen oikeesti tapahtuvan, että lähinnä ne tunteet ja ajatukset on siel positiivisen puolella. 150 päivää on kuitenki tosi paljon.


Mitä positiivisia ajatuksia mulla on? Niinku sanoin ajatukset vaihtelee päivittäin (ja noin 1000 kertaa..) Oon odottanu tätä vaihtoon lähtöä niiiin kauan. Oon aina halunnu asua ulkomailla, oppia uuden kielen ja nähdä maailmaa. Odotan lähtöä joka päivä, jopa niinä huonoina päivinä edes hetken. Yritän olla pitämättä mitään odotuksia sille vuodelle ja ainaki tähän mennessä oon melko hyvin onnistunu. Yritän pitää kaiken realistisena, mutta totta kai se on vaikeaa. Automaattisesti sitä ajattelee ulkomailla asumisen olevan suoraa ku jostain Gossip Girlistä. Mutta pitää vaan ajatella, että tuun elämään siellä ihan tavallista elämää, niinkuin täällä suomessa. Positiivisia ajatuksia on jotenki vaikeeta erotella, koska en haluis just luoda ennakkoluuloja.Vaikka tää postaus on sitä, että "joo mua masentaa tää asia nyt ja plaaplaaplaa" niin silti oon todellakin lähössä ihan yhtä innoissani, kun ennenkin. Tälläkin hetkellä oisin täysin valmis lähtemään.


Mitä mä sitten pelkään? Viel tällä hetkellä eniten pelkään lentokentäl hyvästelyy XD Oon jopa miettiny et lähen vaan kotoota yksin kentälle. Kuulostaa hepommalta sanoo täällä kotona kaikille heippa, ku sitte siellä kentällä ja mennä turvatarkastuksee ja nähä ne sun rakkaat siellä toisella puolella, mut sä et pysty puhumaan niille. Toikin asia tulee varmasti muuttumaan ennen lähtöä. Suurimmat pelot liittyy lähinnä niinkin pinnallisiin asioihin kun että saanko kavereita. Tai enemmän siihen, että saanko sellasia oikeesti hyviä kavereita kenen kanssa voi viettää aikaa, nauraa ja itkeä.


Eilen meillä oli AFS:n inffo-tilaisuus mihin vanhemmat osallistu myös. Niitä järjestetään alueittain ja meillä oli tän Turun alueen tilaisuus eilen. Siellä oli yhteensä 4 ex-vaihtaria. Kaksi Costa Ricassa, yksi Jenkkilässä ja yksi Itävallassa ollu. Nuo Costa Ricassa olleet olivat ne ns. vetäjät, jotka sitten kerto sellasia asioita mitkä liitty esim. sääntöihin ja maksuihin, sekä paljon muita yleisiä asioita. Ne kerto sellasia perus asioita, mutta tosi hyödyllisiä. Jotkut asiat oli kuitenkin ihan uusia ja halu lähteä kasvo taas. Autto kans tohon ahdistukseen jonkun verran, koska tajusin, että se on oikeesti vain vuosi, tai no vain vain ja vain. Ja oon menossa kuitenkin länsimaiseen maahan. Nostan hattua niille ketkä uskaltaa lähteä esimerkiksi Etelä-Amerikkaan. Mun vanhemmat ainakin sano, että toi tilaisuus oli tosi hyvä ja hyödylline ja oon kyl iha samaa mieltä.


Meil on meijän AFS vaihtareitte, ainakni suurimmanosan, kanssa, Whatsapp-keskustelu ja ollaan sovittu että nähään huomenna Helsingissä!! Oon niin innoissani siitä. Tulee varmasti paljon siis kuvia huomisesta! Muita vaihtari asioita on orientaatioleiri Espoossa 3-4 toukokuuta. Sinne tulee kaikkiin muihin kohdemaihin paitsi USA:n lähtevät ja pk alueen Usa vaihtarit. JA AINIIIIN tiiän mun lähtö- (ja paluu) päivän jo!(tää tieto tuli jo kyl joskus joulukuussa...) eli 4 tai 5 syyskuuta!!:) Noin 5 kuukautta viellä jäljellä. Eli mulla tulee olemaan 3 kk kesäloma ;) En alota elokuussa kouluu ollenkaan, koska en ehtis käymää kokonaista jaksoa. Oon koko elokuun (ja heinäkuun) töissä sellasessa pienhotellissa. jjeee.

iida

maanantai 7. huhtikuuta 2014

PERHE- JA SIJOITUSTIEDOT

Perjantaina olin ihan normaalisti ranskan tunnilla ja huomasin että mulle oli tullu sähköpostia (sydän hyppää aina pienen ylimääräse hypyn ku näkee että on tullu sähköpostia perhetietojen toivossa). Katoin sitten, että keneltä se oli tullut, valmistauduin jo Suomalaisen kirjakaupan loputtomiin tarjousviesteihin, ja viesti oli tullut AFS:ltä ja otsikossa komeili PERUSTIEDOT ISÄNTÄPERHEESTÄSI!! Sydän alko hakkaamaan tuhatta ja sataa ja kädet tärräämään. Siinä sitten yritin kesken tuntia olla sekoomatta totaalisesti (en kyllä onnistunut siinä kovin hyvin, ku meidä ranskanopettaja päätti iskeä jonkun pistokysymyksen juuri mulle ja en ollu kuunnellu viimistä kymmentä minuuttia mitä se oli selittänyt, totesin sit vaan sille hysteerisenä että sain mun sijotustiedot just et en pysty vastaamaan mihinkään, kyl seki sit vähä hämmästy ja alko kyseleemään kaupungista ja perheestä). Avasin viestin ja menin lukemaan perheen tiedot, ja etin tietenkin kaupungin google mapsista ensin! Suuntana olisi sellainen pikku kaupunki ku Sonnay! Tää sijaitsee kaakkois-ranskassa melko lähellä Alppeja ja tunnin ajomatkan päästä LYONISTA!?(tossa kohtaa mun hymy oli varmaan korvien yli jo ku tajusin, että pääsen oikeasti tohon osaa Ranskaa)


Eli tosiiaan tonne päin Ranskaa ja Eurooppaa. Kaupunki tai melkein kylä missä asun on todella pieni, vähän samanlainen kuin missä nyt asun. 20 km päässä on kuitenkin kaupunki nimeltä Vienne, se on jo paljon isompi. Ja sitten 50 km päässä on LYON! Mulla kävi älytön tuuri tän sijoituksen kanssa, koska halusin just tonne päin Ranskaa ja lähelle Lyonia!




Vienne








Lyonin joka vuotisesta valo "juhlasta"


Oon täysin rakastunu mun tuleviin kotimaisemiin <3
Ilmaston pitäisi olla ympäri vuoden melko lämmintä, keskilämpötila pysyy reilusti plussan puolella koko vuoden. Tietty talvella on yöpakkasia ja heti ku menee vuorille päin niin ilma viilenee.

PERHE

Ei ois voinu olla parempi tuuri tän perheen kanssa. Siihen kuuluu äiti ja isä, jotka on 46 ja 52 vuotiaita, 10-vuotias pikkuveli, joka kuulemman odottaa mun tulemista innoissaan ku molemmat soitetaan pianoa (oon melko varma et se o joku iha huippu siin soittamisessa ja sit meen soittamaan jotain ukkonooaa sinne) sekä 21- vuotias sisko, joka tulee viikonloppusin kotiin. Lisäksi siihen perheeseen kuuluu mua vuotta nuorempi veli, mutta hän lähtee vaihtoon Argentiinaan, joten ei todennäkösesti nähä ollenkaan :/ Oon kirjottanu sähköpostia hostvanhemmille jo (ja ranskaks ja ne jopa ymmärsi!!) ja oon puhunu hostsiskon kanssa facebookissa ja kaikki vaikuttaa niin ihanilta! He odottaa innoissaan et tuun sinne jo!

Mun oli tarkotus tehä postaus mun ajatuksista tässä vaiheessa, mut tää tieto meni sen edelle :D Teen sen todennäköisesti tässä lähipäivinä.

iida

ps. Aurélie (host-sisko) sano, että he käy Lyonissa paljon ja tuntee sen paikan tosi hyvin (perheen isä itseasiassa käy töissä siellä), että mennään vaan heti käymään ku tuut tänne. mulla ku oli jo huoli et se on liian kaukana käydä joka viikonloppu mutta ei mitään hätää ;)