Joitaki kuvia mun puhelimesta. Oon miettiny että miten mun pitäis tätä blogia kirjoittaa. Itellä ainakin vaihtari blogit on ollut tosi suuri juttu ja oon tykänny lukea niitä tosi paljon. Haluisin kirjoittaa sellasta blogia mitä ite tykkäsin lukea, mutta millasta? Ei oo aikaa kirjottaa jokasesta päivästä, mutta toisaalta ois kiva kertoa enemmän, että mitä täällä tapahtuu. En tiiä.
Nyt on tosiaan yli kuukausi täällä jo oltu. Lähtöpäivä oli varmaan mun elämän oudoin päivä. Vähänku ois unessa ollu koko ajan. Eihän ihminen pysty sitä millään tajuamaan, että lähtee vuodeksi pois. Pariisin leiri ei ollut mulle kauheen kiva. Jotenkin olin vaan niin väsynyt, siellä oli niin paljon ihmisiä ja 10 kuukautta tuntu siinä kohtaa hirveen pitkältä ajalta, Sen leirin jälkeen ei oo koti-ikävä oikeestaan iskeny kertaakaan, mistä oon tosi ilonen, koska pelkäsin sitä tosi paljon. Kylhän se tässä viellä toisaalta ehtii tulla monta kertaa. Perheeseen tulo helpotti ihan hirveesti. Menin heti seuraavana päivänä kouluun, mikä oli tosi hyvä juttu. Ekana koulupäivänä menin host-äitin kanssa koululle. Juteltiin rehtorin kanssa, sain kasan lappuja ja mulle näytettiin mun luokka. Yks tyttö mun luokalta oli mun kanssa ekan päivän ja Emmeline on aivan ihana. Oon tutustunu tosi moneen kaveriin Emmelinen kautta ja oon niiiiin kiitollinen. Mulla kävi tuuri luokan kanssa, koska kaikki otti mut tosi hyvin vastaan ja siellä on pari muutakin uutta oppilasta, joten vähän helpottaa sopeutua kanssa. Heti ekasta viikosta lähtien ei oo tarvinnu seistä koulussa yksinään. Joka perjantai syödään kavereitten kanssa ulkona ruokatauolla isolla porukalla mikä on tosi jeees. Nyt on vähän vaikee vaihe kavereitten suhteen; en oo enää se uus tyyppi vaan tunnen jo ihmisiä, mutta en kuitenkaan oo saanu mitään parhaita kavereita ja pompin vähän porukasta toiseen. Se myös vaikeuttaa ihan hirveesti etten pysty puhumaan sujuvasti vieläkään. Jos oon kahestaan tai kolmestaan jonkun kanssa ni ihan ok sujuu, mutta isossa porukassa ei oo mitään toivoa saada mitään järkevää sanottua. Ymmärtäminen on kyllä kehittyny paljon ja puhuminenkin vähän, mutta turhauttavaaaaaaa. En vieläkään tee koulussa englannin lisäksi yhtään mitään, mikä joo ei haittaa mutta se kehittäis kieltä niin paljon, jos tekisin läksyjä. Satun vaan loistavasti olemaan kirjallisuus linjalla eli on paljon ranskaa, mikä on vaikeeta näille ranskalaisillekkin jo. Perheen kanssa sujuu tosi hyvin, normaalia elämää.
Tällä viikolla on ollut jotenkin vähän haikee fiilis välillä. Ei suoranaista koti-ikävää, mutta jotenkin vaan miettii, että miksi pitäis hankkia uusi elämä täältä, kun Suomessa on sellanen jo? Se kuitenkin menee nopeesti ohi. Kaikki alkaa olemaan niin arkea jo, että ehtii ajattelemaan enemmä asioita.
Ensi viikolla meen kolmena päivänä art luokan kanssa tohon viereiseen kaupunkiin tekemään taideprojektia. Maalataan kolme erinlaista kuvaa isoon seinään/muuriin. Sitten alkaakin kahen viikon syysloma (!!!)
iida
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti