Istuin viime viikolla yks päivä bussissa, kuuntelin musiikkia, kattelin ikkunasta vuoria, ja olin niin myöhässä ratsastuksesta että oikeen nauratti, mutta silti tajusin kuinka onnellinen oon (ja ei, tää ei tarkota sitä et vaihtari elämä ois ruusuilla tanssimista). Oon onnellinen mun host-perheestä, oon onnellinen että mulla on mahollisuus olla täällä (kiitos äiti ja iskä), oon onnellinen pienistä asioista (siitä että ehin oikeeseen bussin tai että kerrankin mulla on sateenvarjo kun sataa), oon onnellinen mun keskiviikon tanssitunnista mikä on aivan ihana, oon onnellinen että voin kävellä muuten vain tonne tallille hengaamaan, oon onnellinen koulun ruokalan jälkiruuista, oon onnellinen kun tajuan mistä ihmiset puhuu. Ite oon sitä mieltä, että loppujen lopuksi ne pienet asiat tekee onnelliseksi. Täällä ainakin oon sen huomannu.
Viikonloppuna olin kavereitten kanssa ulkona, tein pullia (jotka näytti aivan hirveiltä, koska en vaan osaa, mutta kaikki tykkäs, tai niin ne ainaki väitti, he), kävin rhônen varrella kattomassa jotain melonta kisoja, en tiiä mut nää maisemat ja otin aurinkoa. Täällä on ollu tosi lämmin viel päivisin mut aamulla kuolen kylmyyten, 7am, ku venaan bussia. Ens viikonloppuna on AFS-viikonloppu, jee.
iida
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti