Ei mulla oo oikeen mitään asiaa. Teki vaan mieli tulla höpöttelemään jotain. Tänään oli viiminen työpäivä ja laskuri näyttää jo yksinumeroista lukua, 9. Oon valmis lähtemään tiiän sen ja moni muukin mut tunteva tietää. Tällä hetkellä haluisin vaan skipata sen kaiken pakkaus sähläykse ja hyvästelyn. Tänään kans ensimmäistä kertaa alko jännittää kunnolla. Jollain tavalla kärsimätön olo. En oo sisäistäny et lähen kymmenks kuukaudeks pois, mut toisaalt pystyyks sitä ymmärtäämään jollei ennen oo ollu niin pitkää aikaa pois? Lohduttaudun sillä et se on mahdotonta ymmärtää. Outoa kattoo forecan säätä ens viikolla ku on jo siellä. ENS VIIKOLLA. Se on niin kauan ollu "lähen vast syyskuun alussa" vastaus ihmisille, mutta nyt "ens viikon perjantaina". Järjetöntä. Pakkauksel en oo uhrannu ajatustakaan ja osa tuliaisist viel ostamat. Ootan et pääsen postailee sieltä, koska, noh, ei mun elämä tääl kauhee jännää oo. Toivon et tää viiminen viikko menee hyvis mielin, toivon et keksin ittelleni paljon tekemistä (lue: saan itteni tekemään ne tuhannet asiat mitä on tehtävänä) ja toivon hyvinhyvin vähän kyyneleitä.
iida
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti